chiaro

THAIMAA+LAOS

Kun nyt kokeetkin ovat ohitse voidaan vähän summata saavutettua. Kaikki kokeet joudun uusimaan,lähinnä puutteelisen kielitaidon takia, joten teen uusinnat suullisesti englanniksi ennen toista semesteriä(=lukukausi). Muuten kaikki esitelmät, raportit/protokollat ja muut on hoidettu ajallaan ja hyväksytysti. Kaiken kaikkiaan rankka kokemus, kevyen alun jälkeen informaatiotulva oli suuri, varsinkin kun samalla uuden asioiden kanssa joutui panostamaan kielen ymmärtämiseen. Henkinen kapasiteetti oli lujilla ja teki suunnattomasti mieli repiä pelihousuja moneen otteeseen. Kuitenkin voin taputtaa itseäni olalle koska saksan taitoni ovat kasvaneet melkeimpä nollatasosta paljon. Myös “oikeassa” koulussa olen saanut uusia aivoituksia ja ehkä ne taidot/tiedot ovat karttuneet. Mutta tässä puhunkin ainoastaan koulusta.

Kokonaisuudessaan tämä on ollut hyvin mieleinen ajanjakso, varmasti yksi mitä tulen arvostamaan korkealle. Ja tunnetusti Berliinissä on jotain mikä vetää puoleensa, tämä pitää paikkansa myös minun kohdalla. Juhlintaa on tullut tehtyä, mutta sitä Berliiniä en usko olevani vielä  kunnolla kokenut. Nyt kun seikkailuni jatkuvat täällä vielä toisen semesterin, on kunnollinen yhteenveto tehtävä vasta sitten.

Palataan perjantaihin 06.02, ja edessä ovat Kulttuurikurssin päätös-kekkerit. Kokoontumispaikka on pieni ja piskuinen rock-klubi Mokum jossa olin jo edellisenä reissullani eksynyt. Huonosti tilaa ja ryhmämme koko lähentelee 20, joten pienen smalltalkin jälkeen kypsyn ja poistun. Sain kutsun Absinttibaariin nurkille, ja ei aikaakaan kun ensimmäinen on edessäni. Railakas pöytämme tilaa melkeinpä jatkuvasti kunnes vuorokausi vaihtuu, Häppyhour. Jotakuinkin kolmen tai neljän rinksun jälkeen olen poistunut kiinteistä ja suuntana koti. Pääsin perille, sen verran voin kertoa. Muut pitäisi sitten kysyä muilta.

Seuraava viikko menee akkuja ladatessa ja pelaillessa, viikonloppuna on kaksi peliä joten ei tarvitse miettiä tekemistä. Ensin lauantaina on vastassa sarjan häntäpään joukkue, ja pelin taso on kauhea. Pääsarjatason peli ja kävelyvauhti, vieraaspisteet kuitenkin kotiin 5-8 voitolla. Yöpyminen on paikallisella koululla ja aamulla kauhean mäkkiaamupalan(aina vaan pelireissuilla mäkkiä!Perkele!) jälkeen suunnataan “vuorille”. Paikkana Wernigeröde ja vastassa 2.Bundesliigan lupaavin joukkue. Pelissä on tupa täynnä,noin 350 katsojaa!, ja kotijoukkue vie alkutahdit 2-0. Pääsemme kuitenkin peliin mukaan ja lopulta 4-7 voiton, hyvä ja kiivas peli.

Rauhallisen viikon jälkeen on taas vuorossa peli viikonloppuna, kun 5 parasta joukkuetta pelaavat yksinkertaisen sarjan ennen Semi-finaaleja. Vastassa hallitseva mestari, matkaamme junalla vain 10 miehen voimin ja niin..esitykset joukkueelta kauheaa ja turpaan tuli rutkasti. Takaisin Berliinin ja perillä olen 100€ köyhempi väärän laukku kädessä. Siinä sitten vähän kyrpii kun joutuu kaiken lisäksi aamulla viemään kassin oikealle omistajalleen krapuloissaan. Sitten illanistujaisissa hajotan vahingossa uniikin lasin, joten oikein mukava lauantai sai arvoisensa päätöksen..

Seuraavaksi viikoksi on luvassa rutkasti siivoamista ja pakkaamista. Olin siis luopunut huoneestani ja joudun siirtämään tavarani A:n tykö joka on suomessa. Maalaan seiniä ja hinkkaan lattioita kahteen asti yöllä viimeisenä iltana, mutta kuitenkin saan valmista. Nyt sitten sormet ristissä sitten toivomaan että saan takuuvuokran takaisin vaikkakin taisi hieman jäädä kahvinoroa seinään. Ke-aamuna vippaan avaimet toimistolle ja hyppään junaan kohti Münchenin lentokenttää…

Ei luoja mikä kankkunen tulee juo melkein viikon. On aika rankkaa tämä vieraiden viihdyttäminen. Taisi olla joku koekin mikä meni puihin. Ei onnistu saksaksi näihin kokeisiin vastaaminen.

…Pojat tulee kylään.

Mukavan aurinkoinen ilma Tammikuisena torstaiaamuna. Aamu alkaa mukavasti kun saksan ja suomen pankkikortit häviävät. Tajusin tilanteen maksaessani viimeistä vuokraa “asunnostani”. Onneksi olin eräänä kosteana iltana lähimenneisyydessä saanut hoidettua itselleni luukun kaupungin itäpuolelta. Kiire alkoi kiristää päätä kun myöhässä lentokentältä kiiruhdan takaisin automaatille. Onnekseni se oli lippuluukun yhteydessä joten myyjä oli nähnyt kortit lattialla, ja sain kortit takaisin. Huokauksen saattelemana jatkan lentokentälle.

Saavun pahasti myöhässä lentokentälle, mutta siellä jo iloinen miesjoukkio odottaa minua oluiden kera.Vaihdan heidän kanssaan kuulumiset,jonka jälkeen on luonnollinen siirtymä joukkion hotelliin. Aistin ilmapiirissä jotain tuttua, mikä selviääkin viimeistään hyvin nopeasti. Kun näen meidän tulevan ulos supermarketista korin ja lukuisten kassien kanssa, olen salaa hieman iloinen ettemme ole menossa minun asuntooni. Voi minua hyväuskoista, muutaman tunnin kuluttua olemme asunnossani uuden korin kera. Seuraamme on liittynyt myös sveitsiläinen kollegani,ja ilo on suomalaisilla ylimmillään:

Kello tikittää jo yli 01 ja on turvauduttava taksiin,kohteenamme maineikas KKK=King Kong Klub. Valitettavasti iltamme jää kohtuu lyhyeen,PP nimittäin nukahtaa odottaessaan muita sisään.

Perjantai valkenee minulle hotellista. Suussani tuntuu toistakymmentä olutta ja kolme Döneriä eiliseltä. Yksi joukosta on ollut omilla teillään tuhannen päissään ja onnistunut hävittämään vain rahaa. Pienen naururemakan jälkeen, eilisistä seikkailuista johtuen, on  taas saatava Döneriä koneeseen. Onhan lähin paikka hotellin edessä. Ja jos hätä tulee niin voiko kusta kioskin takaoveen?Kyllä joku näköjään voi…Ei Perkele. Tästä pelästyneenä jätän joukkion kylmään Berliiniin päiväksi ja valmistaudun huomiseen tärkeään otteluun, onhan illalla treenitkin. Mutta jostain kumman syystä olen taas poppoon hotellihuoneessa ja uusi korikin löytyy lattialta. Hurrjaakin hurjempi perjantai-ilta kuin sujahtaa ohi hotellissa ja etsimässä auki olevaa Döner-paikkaa. Kun illalla,eiku aamulla, matkaan kotiin epäilen omaa kyvykkyyttäni pelata salibandyä.

Lauantai, klo 16, Pallasstrasse-ureheilupyhättö: vastaan astelee Leipzigin ylpeys,sarjan selkeästi toiseksi paras joukkue. Berliini on saanut kaasaan melkein parhaan edustuksen joten itseluottamus on kova. Ensimmäinen erä päättyy tiukkaan 2-1 lukemiin, mutta sitten Berliini kaivaa lisävaihteen ja iskee 5 maalia melkeimpä perätysten. Kolmanteen erään lähdetään 7-3 johtoasemasta, ja kun veskarimme hoitaa kaiken viemme viimeisen erän 5-0 ja haaste on heitetty kärkijoukkueille. Kolmannessa erässä myöskin ryhmä rämä saapuu paikaalle Herthan pelistä. Ala-arvoista toimintaa hyvän maun rajoilla, mutta onneksi ei ollut seuraamuksia. Siitä ei sen enempää. Pelin lopuksi saan vielä laulun osalta katsojista ja joukkueelta, se kyllä lämmitti mieltä ja sydäntä. Sitten kannan korin kaljaa pukuhuoneeseen niin “palautuminen” voi alkaa(4 viikonloppua putkeen peli). Olin hätäisesti kutsunut ihmisiä synttäreilleni fb:ssä, joten ei ollut mitään suurta väkijoukkoa odotettavissa. Paikkana aluksi KKK, lukumäärä 9 ihmistä.

Matkalla Fritziin KKK:sta

Pari pippuri-Absolutia niin voidaan siirtyä Fritz-clubille, Dönerin kautta tottakai. Eihän se nyt kovin hyvin ala kun sisäpuolella kuulen että synttärisankarit pääsevät 5 kaverin kanssa ilmaiseksi sisään. Mutta eipä ole papereita mukana. Sitten onkin aika kadota Jotenkin onnistun kadottamaan kaikki muut porukastani, ei hätää, tuttuja löytyy kun joku hyppää selkääni. No sehän on juulius joukkueestani. Mukana on muitakin ja sitten juodaan votkaa ja tanssitaan. Muutamien tuntien jälkeen hieman tuntuisi kotiin lähdöltä mutta päätän ensin mennä vessaan ja sitten katsoa tilanteen uudestaan. Mutta ulos tullessani törmään ryhmä rämään joka on takit päällä lähdössä kotiin: “Voi perkele, missä sä olet ollu koko illan…?” “Tuolla.” vastaan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja otan takkini narikasta. Ette ikinä arvaa mitäs sitten syötiin.

Kotimatka

Sunnuntai, huhuh, taas hotellissa. Porukka herää puhelimen pirinään kun lentokentältä saapuu lisää ihminen. No, Ryhmä rämä on aika loppu tällä hetkellä joten minäpä siitä äkkii nopee hurautan lentokentälle mukavassa pikkupakkasessa. Päivä soljuilee mukavasti Berliiniä kierrellessä ja olutta särpiessä.

Maanantai ja jostain perkeleen kumman syystä herään taas hotellista. Tajuan samantien olevani myöhässä koulusta kun pitää käydä antamassa allekirjoitus yhteen Protokollaan. Oikein mieltäylentävää mennä paikalle hyvin tuoksuvana ja pirteän näköisenä. Nyt tarvitsee lepoa ja vietänkin päivän ilman ryhmää joka tänään pieneni kahdella, ja muu joukkio vaihtaa hotellia.

Tiistai, ja viikko vetelee viimeisiä. Päivän teema on etsiä jotain mistä jansku tykkää. Ei löytynyt kuin suklaata,

joten eiköhän mennä absintti-paariin.

Sitten paikalliseen Onnelaan tappiin asti.

Tammikuu jatkuu selvämielisenä ja uuden kurssin parissa. Vaikkakin koulu jo hieman painaa jaloissa,10 vko niistä 6 labrassa tämän jälkeen, on vielä intoa jäljellä. Tämä kurssi oli kevyin tähän mennessä,mitä nyt vähän heittelin metyylietyylibromidia muiden päälle ja semmosta. Mutta samalle viikolle oli siunaantunut muutakin ohjelmaa,Hard Rock-cafea ja esitelmää, joten treenien kera on taas onnistuttu täyttämään elämä mukavasti.  Muut viikot kuluivat vastaavin merkein,protokollaa kirjoittaessa ja kokeisiin valmistautuessa. Viikonloput sitten viettiinkin Bundesliigan glamourin parissa, ensin kotipeli Hampurissa(koska ei loytynyt hallia!)ja sitten turpaan vieraissa. Näiden käsittämättömien tappioiden jälkeen sorruin ja join kaksi kaljaa,joten tipaton jöi 17 pvä:n mittaiseksi. Mutta uusien vahvistuksien ansiosta kurssi käännetään ja seuraavan viikonlopun vieraspeli voitetaan mallikkaasti. Joten yhteenvetona täytyy todeta että tammikuu oli mitäänsanomaton kaiken kaikkiiaan. Eikä ole edes mitään kuviakaan. Paitsi kun jotku pojat tuli kylään….

DDDDDDDDDD

Viikonloppu ja antibioottikuuri, ja vielä tipaton. Aivan kummallinen tilanne,onko tipattomana mitään tekemistä viikonloppuisin kun ei ole pelejäkään. Koska nämä olivat viimeiset päivät ennen kuin koulu ja uusi työkurssi alkaa,päätin ottaa rauhallisesti ja tehdä hieman protokollaa edelliseen kurssiin. Itseasiassa melkein jopa valmiiksi asti. Kyllä mitään tekemättömyys oli sitä kivempaa aikaa tässä viikonlopussa.

Palasin jo edellisen päivän aikana Berliiniin jossa ilmasto oli jotenkin paljon kivempi,mutta kuivempi. Samat pikkupakkaset mutta aurinko paistoi. Illalla menin piipahtamaan kaverin ja toisen kaverin kanssa Cookie-clubilla,sisälle päästiin koska ovimies piti kahdesta kaverista,mutta viikkoja kestänyt pikkuflunssa oli vienyt parhaat voimat ja jousuin luovuttamaan suht aikaisin. Keskiviikko ja tapani mukaan kansanjuhlien kynnyksellä olen täysin ilman suunnutelmaa. Kyllä aina jotain ilmaantuu, pitää siis alkaa valmistaa itseäni iltaa varten. Joidenkin oluiden ja vaatteiden valitsemisen jälkeen päädyin ystäväni ylistämään The Bird-ravintolaan. Siellä aito amerikkailen tekee hampurilaisia,ja ovathan ne aikas hyviä. No okei,tosi hyviä. Tästä jatkoin Hermanstrasselle etkoille josta jatkettiin sitten entiseen markettiin tehtyyn klupiin. Vuosi kun vaihtui olimme sisäpihalle johtavassa porttikongissa, ja raketteja en muista nähneeni enempää kuin mitä turkkilaiset ampuivat roomalaisia kadulla. Ah,kuinka kultturellia.

Sekava joukkiomme johon ei kaikki kuvassa olleet kuuluneet.

Muutaman tunnin jälkeen huomasin olevani niin kova jätkä että piti lähteä kotiin. Tuhdissa olotilassa tunsin kuinka motoriset kykyni eivät olleet taitoni tasalla. Mutta metroasemalla melkein väärään junaan eksyttyäni jostain syystä aloin juttelemaan jollekin naikkoselle. Ensin saksaksi,mutta kun vastaanottaja ei ollut sika niin eihän se mitään ymmärtänyt. Vaihdoin englantiin, mutta ei sitäkään kestänyt kauaa, koska kun juna tuli ja nainen huomasi minun tulevan samaan vaunuun/junaan oli hän niin kauhistuneen näköinen että päätin olla hiljaa ja päästää naisen pälkähästä. Hulluja nuo suomalaiset. Ilta päättyi melkein onnelisesti mutta aamulla huomasin hävittäneeni tupakkiaskini jonka olin juuri ennen kotia ostanut.

Krapula seuraavana päivänä oli niin kauhea,osittain tästä kauan jatkuneesta flunssastani johtuen että päätin aloittaa tipattoman. Ja mennä lääkäriin seuraavana päivänä. Löysinkin perjantai aamuna suomalaisen lääkärin joka pisti minut antibiootti-kuurille(onneksi aloitin tipattoman!). Tämän tosin luulen johtuneen allergiosta,täällä saksassa esim.pähkinäpuu kukkii joulukuussa.Treeneihin menin silti illalla.

OOOOOOOOOOO

Suomessa.En eksy sivuraiteille.

Viimonen viikko koulua tämän vuoden puolella, joten pakko jaksaa. Työkurssilla sama meininki jatkuu, kivasti vaan vierestä kattelen ja yritän ymmärtää jotain. Muuten viikko vierähtää samoin kujein, treenejä sekä pimeyteen katsomista. Kelit eivät ole häävejä,loskaa/vettä ilman aurinkoa päivisin. Viikonloppuna on peli Leipzigissä mikä oli niin hirveätä kuraa ettei voi kuin nauraa. Turpaan tuli ja rankasti. Maanantain vapaat hetket kiertelin Aldeja hamstraamassa Markusta.

UUUUUUUUU

Koulupäivä jäi tänään vähän vähemälle kun Äiti tuli kylään. Ja mukana oli hänen ystävänsä Papu. Hotellille päästyttyä ja tervetuliaisjuomat nautittuamme oli aika mennä käväisemään koulussa. Ruhtinaallisen tunnin kerkesin oleskella siellä kunnes hommat olivat paketissa. Perjantaina olinkin ihan kiltisti koko päivän koulussa ja sen jälkeen pääsinkin joulumarkkinoille hehkuviinille,mammat olivat kierrelleet Berliiniä koko päivän ja ihmetelleet mm. saksalaista ruokailutottumuksia. Kaverin ruokavalioon oli kuulunut tomaattia ja makkaraa,sekä tietenkin olutta.

Itse sitten jatkoin illaksi treeneihin ja yllätys,yllätys..mitäs sitten sen jälkeen tapahtuikaan. No kaljaahan sitä kitattiin koko ilta, ja melkein yökin.

La-aamu herään siihen kun äiti soittaa että “me tulemme nyt kylään”-kauhea kankkunen ja kämppä kuin sikolätti. Kaikkien ihmisten suosikkitilanne. Pika siivous ja pölyt maton alle ja kaikki keinot käytössä,mikä ihmeellisintä niin olin kyllä saanut aikaiseksi kahvitkin joten kämpässä taisi haista jotain muutakin kuin vanha viina. Pikku kahvittelut ja onneksi oli äiti tuonut piristivää huomaakin niin helpotti kummasti krapulaa. Liikkeelle lähdettiin kohti Alexanderplatzin joulumarkkinoita ja saimme kaikki todeta että nyt ollaan miljoona kaupungissa. Aika nopeasti tuli ahdistus päälle kun monta tuhatta ihmistä halusi sitä samaa hehkuviiniä ja oli “pakko” päästä ostamaan joululahjoja. Illan hieman jo alkaessa hämärtää vaihdamme korkeutta,200m hissillä ylös ja on jo paljon rauhallisempaa. Kyllä täytyy myöntää että on se aika hienon näköistä kun valot loistavat ja niitä katselee TV-tornista.

Oma matkani jatkui tästä kulttuurikurssin pyörteisiin ja Berliinin planetaarioon. Se oli aika paska. Ei muuta sanottavaa.

Sitten nopean kotonakäynnin jälkeen olinkin jo joskus aikaisemmin mainitsemassa Brasilia-paarissa. Tämä olikin vain pysähdyspaikka,mutta harmiksi A ja toinen A(Eli yhdessä AA,haha) joutuivat taipumaan Berliinin kaduille ja menemään kotiin. Minä poika se olin vasta päässyt alkuun joten suuntasin(ilman puhelinta koko ilta muuten) FHTW:seen, siellä sitten muiden vaihto-oppilaiden kanssa ilakoimme ja hypimme ilosta.

Sunnuntaina kuin kreivin aikaan saavuin Potsdamer Platzille kun mammat olivat ottaneet ison tuplatraktorin renkaan ja laskivat sillä mäkeä alas.Muuten Sunnuntai kulutetttiin suht rauhallisesti,vähän kirpparia,brunssia ja kävelyä. Ja taisi tulla muutama olutkin juotua.

Oikein mukava viikonloppu.

J J J J J J J J J J J J J J J J J J J J J